Työharjoitttelu LSJH:n neuvonnassa
Näin kirpeinä pakkaspäivinä on hyvä muistella viime kesän työharjoittelujaksoa. Sukelletaan siis hetkeksi viime kesän lämpimiin muistoihin!
“Ihana nähdä taas” huudahdan iloisena työkavereilleni ensimmäisenä työpäivänä. Tai no ei tämä varsinaisesti ole ensimmäinen päiväni tiimissä. On elokuun puoliväli ja uusi lukukausi ja sen myötä myös jäte- ja kierrätysneuvonnan kurssi on juuri alkanut. Suoritan kurssin työssäoppimalla Lounais-Suomen Jätehuollossa ympäristöneuvonnan tiimissä. Olin samassa tiimissä aiemmin kesäkuussa kolmen viikon työharjoittelujaksolla toiseen kurssiin liittyen. Halusin tarkoituksella tulla samaan paikkaan uudestaan, sillä kolme viikkoa menee todella nopeasti ja halusin myös päästä kokemaan erilaisia tilaisuuksia ja nähdä laajemmin tiimin toimintaa. Ja monipuolinen harjoitteluhan tästäkin kehkeytyi!
Yhdeksi päätehtäväkseni valikoitui koulutusmateriaalin kääntäminen englanniksi. Esitysten aiheina olivat mm. lajittelu, biojäte ja kompostointi, roskaantuminen sekä jätteen määrän vähentäminen. Tutuksi tulivat erilaiset käsitteet ja asiasanat englanniksi, such as end of life textiles, biodegrading and many more. Koneella työskentelyn vastapainoksi sain tehdä myös fyysisiä töitä, sillä LSJH:n toimisto muutti syyskuun alussa uusiin toimitiloihin Kupittaalle. Muutto tuo aina oman lisämausteensa asioihin ja neuvonnan tiimin osalta syksy oli kahden paikan välillä juoksemista. Toimistotilat muuttivat Kupittaalle, mutta näyttelytila Kahmari toimi vielä koululaisvierailujen ja neuvontatilaisuuksien tapahtumapaikkana vuoden loppuun asti Orikedolla lähellä Topinojan lajitteluasemaa. Jatkuvassa käytössä olevat neuvonnan materiaalit jätettiin vielä vanhaan paikkaan näyttelytilan yhteyteen ja muille tavaroille pyritään löytämään uusi paikka uusista tiloista. Tavaroita pakatessa ja purkaessa sai hyvän käsityksen siitä mitä kaikkea neuvontamateriaalia ympäristökasvatuksella on – ja paljon onkin.
Yksittäisinä työpäivinä mieleen jäivät retki työkaverin kanssa Kemiönsaareen kuvaamaan mainosmateriaalia yrityksen videolle. Toimin sekä assistenttina lietekaivon tyhjennyksessä että mallina eräässä roskapussikohtauksessa. Työympäristö meren rannalla oli kyllä kuus kautta viis! Työympäristöstä puheen ollen – mieleen jäivät myös tyhjät käytävät vanhassa toimistossa. Tuntui hassulta olla lähes yksin isossa toimistossa. Ja uuden toimiston tuoksu ja sukkasillaan sipsuttelu puhtaalla kokolattiamatolla.
Pidin näytön 3. ja 4. luokan oppilaille heidän koulussaan. Oppitunnin aiheena oli kuvitteelliset eko- ja öky-teemaiset synttärijuhlat ja pohdimme, miten ne voisi järjestää kestävästi ja mitä ovatkaan luonnonvarat. Näytön pitäminen jännitti toki hiukan ja vaikka olin ensin seurannut kaksi kollegan pitämää oppituntia, tuntuivat omat sanani ensimmäisellä tunnilla välillä unohtuvan. Toisella tunnilla sain jo vähän juonen päästä kiinni ja oma esiintyminen tuntui luontevammalta. Oppitunnin pituudesta 45 min on pidettävä tarkkaan kiinni ja huomasin, että tässä tuli itselleni vähän kiire lopuksi. Lapset olivat reippaita ja osallistuivat aktiivisesti keskusteluun.
Pääsin testaamaan englanninkielen sanavarastoani myös käytännössä, kun pääsin mukaan Turun Ylioppilaskyläsäätiön tapahtumaan. Kyseessä oli ulkotapahtuma, jossa asukkaat ja opiskelijat pääsivät kiertämään eri toimijoiden pisteitä alueella. LSJH:n pisteellä kysyttiin eniten lajitteluohjeita ja tietoa esimerkiksi lähimmistä ja sopivimmista kierrätyspisteistä. Vedin lajittelupeliä kiinnostuneille kävijöille sujuvasti englanniksi ja saksaksi oli mielenkiintoista myös keskustella kansainvälisten opiskelijoiden kanssa heidän lajittelukokemuksistaan kotimaassaan.
Työharjoittelun ajanjaksolle sattui sopivasti myös uuden toimiston avajaiset ja pääsin mukaan tapahtumaan. Illan aikana tuli tutustuttua uusiin työkavereihin, keskusteltua toimitusjohtajan kanssa luontoharrastuksista ja tavattua myös Liviastakin tuttuja kasvoja! Yllätysohjelmana saimme nauttia huumorilla höystetystä työhyvinvointiluennosta. Tämän myötä tutustuimme vielä syvemmin toisiimme – “tui tui tui, olet ihana”.
Uskoisitko, jos sanoisin, että harjoittelun aikana pääsin myös rakentamaan legoja ja ajamaan roska-autolla liikennematolla? Nämä kumpikin liittyivät alakoululaisille suunnattuun neuvontamateriaaliin. Jälkimmäinen oli osa 6.-luokkalaisten Yrityskylätehtävää, jossa he pääsevät suunnittelemaan jäteautojen ajoreittejä. Kokonaisuudessaan harjoittelujakso oli jälleen tosi mukava ja opettavainen ja neljä viikkoa meni taas aivan hujahtaen. Töihin oli kiva mennä joka päivä ja siihen vaikuttaa positiivisesti tämä työyhteisö! Esihenkilöni kyllä ihan aiheellisesti kehui tiimiään haastatteluvaiheessa ja nyt tiedän mitä hän tarkoitti, tähän porukkaan oli helppo päästä mukaan ja olin kuin yksi ympäristökouluttajista heti alusta alkaen. Iso kiitos rakkaille työkavereille – nähdään taas!