Ei minkä koulun pihas ol nii vähä roski ko meijä!
Luonto- ja ympäristöneuvojien jätekurssilla käytetään siirtymät kampuksella alueen siistimiseen ihan ohimennen, noin vain. Roskapussi taskuun, jonkin sortin hanska tai muovisuoja käteen ja katse maahan.
Mistä kaikesta johtunee, että reippaan roskareissun anti oli laiha? Yksi pulpetillinen karkkipapereita, muovikääreitä, nenäliinoja, vähän vaahtomuovia, vinyylihanskoja ja maskeja (totta kai!). Joko Tuorlan ympäristössä liikkuu vastuunsa ja jätteensä kantavia kulkijoita tai kiinteistöhuolto on ehtinyt edellemme – tai joku vapaaehtoinen kerääjä.
Mitä roskaaminen on? Tavaroiden tai materiaalin poisheittämistä ja hylkäämistä ympäristössä sopimattomaan paikkaan, toisten korjattavaksi. Roskat vähentävät elinympäristöjen viihtyisyyttä, aiheuttavat maisemahaittaa, voivat olla vaarallisia eläimille, tukehduttaa kasveja, saastuttaa maaperää ja vesistöjä.
Ilmiönä roskaaminen aiheuttaa myös eripuraa ihmisten välille. Miksi helkkarissa jotkut roskaavat! Miksi toiset joutuvat keräämään! Yleinen roskaisuus ja toisten jätteet ärsyttävät, mutta omaan roskaamiskäyttäytymiseen ei aina kiinnitetä huomiota. Jäikö piknikreissulta kertakäyttölautaspino roska-astian viereen, kun se sattuikin olemaan täysi..?
Roskastaminen tulee lisäksi kalliiksi. Esimerkiksi Helsingin puistotyöntekijöiden mukaan puolet heidän työajastaan kuluu roskien keruuseen Ruskistaminen eli kauniimpien kevät- ja kesäpäivien aikaan.
Kumma kyllä, roskaamisen psykologiasta ei ole Suomessa tehty viljalti tutkimusta.
Sentään jokunen mielenkiintoinen tutkimus kaupunkiroskaamisen syistä on ilmestynyt. Oheisesta tutkimuksesta on poimittu tietoja tähänkin blogipäivitykseen: Haverinen, Risto 2008: Miksi kaupunkilainen roskaa? Helsingin kaupungin rakennusviraston verkkokyselytutkimus.
95 % tutkimuksen vastaajista piti roskaamista erittäin tai melko häiritsevänä. Ikä vaikutti häiritsevyyteen – 8-luokkalaisille tehdyn kyselyn mukaan sama häiritsevyysprosentti oli 50 %. Mistä johtunee – siitäkö, että nuorella on pää täynnä kaikkea ajateltavaa, eikä roskia edes huomaa? Vai onko roskaantuminen jo normalisoitunut heidän silmissään? Nuoret myös myönsivät auliimmin roskanneensa joskus – lähes 70 % heistä tunnusti syntinsä – yleisen kyselytutkimuksen vastaajista van noin 40 % oli omien sanojensa mukaan joskus roskannut.
Jätteiden pahimpaan TOP3:een nousivat tutkimuksessa lasinsirpaleet, ihmisten jätökset ja pakkausjäte. Koronavuosien uudeksi jäteriesaksi ovat nousseet kasvomaskit.
Syitä roskaamiseen on yritetty kartoittaa. Omaan roskaamiseen näyttää usein liittyvän vähättelyä: ei nyt yksi roska tee pahaa. Jäteastian puuttuminen tai sijaitseminen liian kaukana nähdään myös syyksi jättää roska jälkeensä. Myös vaatteiden likaantumista halutaan välttää. Joillekin roskaaminen on vaistonvaraista: tupakka-aski vain putoaa, kun se tulee tyhjäksi. Monet kertovat aikuistuessaan alkaneensa huolehtia roskistaan ja katua joskus paiskomiaan jätteitä.
Ympäri maata on kehitetty innostavia kampanjoita roskaamisen vähentämiseksi ja roskien keräämiseksi.
Esimerkiksi eteläpohjalaisessa Soinin kunnassa jalostettiin pullopanttijärjestelmä koskemaan kaikkea kotitalouksien muovijätettä. Muutaman kuukauden mittaisen kampanjan aikana kierrätetystä muovijätteestä maksettiin kunnan omaa Plastic Coin -valuuttaa, joka oli rahanarvoista mukana olevissa yrityksissä. Esimerkiksi paikallisessa K-marketissa pantitettiin jugurttipurkit 5 sentin ja spagettipussit 2 sentin kappalehintaan. Keräystempauksissa pakkausmuovista maksettiin euro kilolta. Pantteja pystyi myös käyttämään sisäänpääsymaksuna nuorten Halloween-juhlissa. Linkki uutiseen: https://yle.fi/uutiset/3-10482297
Roskaantumisen vastaista työtä voi tehdä jokainen. Harrastuksena roskien kerääminen ei suinkaan ole inhaa hommaa!
Siinä tuntee olevansa metsästäjä-keräilijä taas ja kokee jatkuvasti onnistumisen iloa.
Roskajuoksu eli plogging yhdistää sanat jogging eli lenkkeily ja plocka upp eli noukkia. Lenkkeilyn ohessa kerätään roskia.
Ploggingiin on kehitetty hyviä välineitä ja käytäntöjä:
keruuhanska on hyvä olla ja tietysti pussi taskussa – ja valmiiksi katsottuna paikka, johon sen voi pudottaa. Pitkävartisia, hygieenisiä roskienkeräilypihtejä voi ostaakin, mutta tavalliset grillipihdit tai salaattiottimetkin toimivat yllättävän hyvin.
Roska päivässä -liike innoittaa ihmisiä keräämään roskan päivässä ja haastamaan muita mukaan. https://www.roskapaivassa.net/
Siisti Biitsin tarkoituksena on siivota rantoja, kerätä tietoja rantojen roskaisuudesta ja lisätä ympäristötietoista ulkoilua. Siivoustalkootapahtuman voi järjestää kunta, yhdistys tai kuka tahansa: https://www.siistibiitsi.fi/
Vaikka erilaiset roskienkeräystempaukset kestävät vain aikansa ja loppuvat sitten, niiden antina on ihmisten huomion kiinnittäminen roskaamiseen. Omaa roskaa ei niin helposti kädestään pudota, kun on läheltä nähnyt niiden poimimista – ehkä jopa itse noukkinut toisten hampurilaiskääreitä.
Monelle jää tavaksi ottaa pieni pussi taskuun aina ulkoillessa ja napata jaloissa lojuva roska talteen.
Roskien keruusta voi aivan hyvin tehdä numeron. Keruuta on pelillistetty ja ahkerille kerääjille on somesivustonsa aarteiden esittelyä ja kauhistelua varten.
Roskia voi kerätä myös vaivihkaa, kenellekään kertomatta, vain itse tietäen, että tämä on hyväksi luonnolle, ihmiskunnalle ja itselleni.
Jokainen maasta nostettu roska keventää taakkaa maapallon harteilla.
Blogipäivitys: Heli Laaksonen, lune20
Lähteenä:
https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/08_04_02_tutkkats_3_haverinen.pdf