Banaali banaani?
Minkä banaanin söisit?
Minkä jättäisit syömättä?
Onko joku pilalla?
Niinkin banaalin aiheen ympärillä kuin minkä banaanin valitsee heviosastolla voi kuitenkin herättää kovia mielipiteitä. Mutta mikä on oikein, ja miksi?
Onko valinta vain tottumuskysymys, makuasia tai tietoinen valinta kehoa ajatellen? Kun banaani kypsyy, siinä muuttuu paljon muuta kuin vain ulkonäkö. Tässä pari esimerkkiä:
Nuori ja vihreä- Vaikeampi kuoria, maistuu perunalle. Sisältää paljon prebiootteja vatsalle. Sisältää ns. resistenttiä tärkkelystä, kuitua, joka fermentoituu suolistossa ja ruokkii hyvää bakteerikantaa. Ei hajoa ruuansulatuksessa, joten ei aiheuta sokeripiikkejä.
Kiinteä ja keltainen- Helpposulatteisempi vatsalle ja maistuu makealle. Täysin keltaiset banaanit sisältävät paljon antioksidantteja, jotka suojaavat kehoa vanhentumiselta, sairauksilta ja tulehdukselta.
Täplikäs keltainen- Sokerin makea ja antioksidanttirikas. Ruskeat täplät osoittavat että banaanissa on sytokiinia nimeltään TNF, vastustuskykyä stimuloivaa ainetta joka auttaa esim. syöpäsolujen vastaisessa taistelussa. Helposti sulava ja nostaa kehon glukoositasoja (ei ihanteellinen diabeetespotilaille).
Ruskea ja pehmeä- Ruskea banaani on enimmäkseen sokeria, kuitenkin vielä paljon antioksidantteja ja tnf:ää. Helposti sulavia ja sopivia ihmisille jotka kärsivät ärtyvän suolen oireyhtymästä (IBS, Irritable Bowel Syndrome). Ruskea banaani voi tuntua ällöttävältä syödä, joten sen voi laittaa vaikka aamupuuroon, leivonnaisiin tai aamusmoothieen. Jos banaani on vanhentumassa nopeammin kun ehdit syödä, ne voi laittaa jääkaappiin hidastamaan prosessia.
Kunhan banaani ei ole homeessa tai muuten pilaantunut sen voi siis vielä syödä, vaikka olisikin vihreä, tai ruskea ja pehmeä, eli älä heitä pois vaan suuhun!
Paljon vaihtoehtoja ja valintoja, puhumattakaan siitä mistä päästä sen kuorimisen aloittaa 😉