Kevätlaatikko!

Luonto järjestää kevääseen yllätyksiä kuin itsestään: koska tulee peippo, milloin koivun silmistä pursuaa taas korvia – mutta ihminenkin voisi järjestää omille lajitovereilleen kevätyllätyksiä. Jouluna aukeaa monenlaisia luukkuja ja paketteja – voisihan nyt tapahtumattomana keväänäkin järjestää pientä jännitettävää.

Olen ajatellut, toimisiko sellainen yhdessä tehtävä ja koettava keksintö kuin kevätlaatikko…? En ole kokeillut vielä tositoimissa, mutta kokeilkaa te!

KEVÄTLAATIKKO tehtäisiin näin:

Otetaan tukeva laatikko (puinen, vanerinen, vankka pahvinenkin ehkä käy) ja kiinnitetään se näkyvälle paikalle: kylän ilmoitustaululle, rappukäytävän seinälle, omaan aitaan, postilaatikkorykelmän tuntumaan, pihaistuinryhmän keskelle pöydän päälle.

Tämä kevätlaatikon aihio on joskus ollut Riistavuoren vanhainkodin siivouskomeron alalaatikko! Kuva: H. Laaksonen


Sovitaan itsen tai kaveriporukan tai taloyhtiön väen kanssa, että tehdään kevätlaatikkoon joka päivä vaikka viikon tai kahden ajan uusi, keväinen asetelma.

Rakennetaan laatikkoon keväisiä pieniä asetelmia omaksi ja muiden iloksi. Mitään ei tarvitse rynnätä välttämättä ostamaan: pajunkissoja, pääsiäiskoristeita, pehmoleluja ja vaikka kauniita astioita löytyy helposti kaappeja availemalla. Voi siihen laittaa pikkukukankin. Tai kirjoitta runoterveiset! Jokainen voi tehdä itsensä näköisen ja -söpöisen kevätlaatikon.

Kevätlaatikko voi olla niukka tai runsas, värikäs tai hillitty, hauska tai harmoninen.


Kevätlaatikon rakentamisesta voi laatia pienen ohjeen ja listan: kuka milloinkin, minä päivänä ja mihin kellonlyömään. Asetelmia voisi olla esillä esimerkiksi klo 12-19, vaikka huhtikuun puoleen väliin saakka päivittäin. Iltaisin asetelma purettaisiin ja rakennettaisiin uusi taas. Turvallisuutta voi pitää yllä sopimalla, että rakentajat ja purkajat ovat paikalla eri aikaan. Jos kevätlaatikon vaihtuvan näyttelyn katselmus tulee osaksi päiväkävelyitä, ihailijat katselevat tietysti turvaetäisyyksien päässä toisistaan.

Nostalgisimmat esineet asetelmassa: pikku sokeriskooli, ikivanha maustesirotin, serkun viinipullosta leikkaama ja etsaama vaasi – ja kevään merkkinä pajunkissat. Kuva: H.L.

Jos elelee itsekseen, kevätlaatikoita voi tehdä myös verkkoon: ottaa joka päivä kuvan uudesta asetelmastaan ja jakaa sen omassa somessa muiden kehuttavaksi. Kuvaan voi liittää tekstissä muisteloksenkin. ”Tässä meidän Mika-kullan kuusivuotiaana seimessä askartelema kukko.”

Olisi hauska nähdä erilaisia kevätlaatikoita! Niitä voivat tehdä mummut ja mukulat, vaarit ja harrikkakuskit, novellistit ja levyseppähitsaajat. Tein itsekin tähän pikaisesti muutamaisen ja kuvasin. Jos otat kuvan laatikostasi ja lykkäät someen, varusta se risuaidalla #kevätlaatikko – näin niistä kertyy pikkuhiljaa ihana kevätlaatikosto!

Ilost kevätaikka nii meijä opiskelijakamuil ko joka ikisel Ilkal ja Irmelil!

Laaksose Heli
Lune20
Luonto- ja ympäristöalan opiskelija
Kevätlaatikkofundeeraaja

Lastenkin kanssa voi kevätlaatikon loihtia! (Tämän loihti mukulamainen aikuinen) H.L.