Ulkoleikkejä luonnonmateriaaleista, eli perusta oma maatila käpykarjoineen
Metsässä voi askarrella kaikenlaista, tässä pieni pikaopastus maatilan perustamiseen metsästä löytyvistä luonnonmateriaaleista.
Mistä sopiva paikka tilallesi?
Suurten kuusten aluset ovat hyviä paikkoja maatilallesi, eli tasaisia, suojaisia ja osin sammaleisia. Ne voi vielä lakaista varpuluudalla neulasista puhtaiksi pihapiireiksi. Kuusenalusissa on mukava puuhastella myös sateisella säällä, koska ne pysyvät kuivempina kuin avoin paikka. Myös kalliopinnat ovat komeita maatilan perustamiseen, etenkin rannoilla olevat kalliot. Sileä pinta on yleensäkin paras, koska siihen on helppoa rakentaa pihapiiri ja rakennukset. Heinikko ei ole niin hyvä, koska tekemäsi eläimet ja rakenteet helposti uppoavat ja hukkuvat sinne, mutta toki heinikkoa voi olla eläinten laitumena.
Kuusenkävystä tehty alkuperäiskarjan hieho, jolla on selkeästi kevättä rinnassa. Kuva T. Ukonkivi
Pihapiirin rakennukset ja aidat
Kuusen pintajuuret tai kallionkolot voivat toimia karsinoiden ja pihapiirin aitoina, kaarnanpalasista ja kivistä voi tehdä rakennuksia ja ruokinta-astioita. Risuista saa hienoa riukuaitaa. Myös pikkukivistä saa nättiä kiviaitaa ja litteistä kivistä vaikka talojen kattoja tai polkujen pintoja. Jos vieressä on oja tai joki, voi sen rannalle laittaa kaarnaveneen tilan käyttöön.
Sioille saa hyvän mutapaikan lisäämällä vettä niille tehtyyn karsinaan, sekoittamalla ja mutapaikka on valmis. Yhteen nurkkaan voi tehdä lättiin katon sileästä kivestä.
Pieniä pihateitä voi rajata tikuilla ja niiden varsille voi tehdä kukkapenkkejä vaikka sammalesta tai ruohotupsuista.
Kaarnanpalasista tai kivistä tehtyihin ruokinta-astioihin voi laittaa karjalle syötäväksi apilaa, heinää ja muuta rehua. Siat tykkäävät tammenterhoista, jos niitä löytyy läheltä. Lepänlehdestä tai poimulehdestä saa kätevän juoma-astian.
Lampaille voi syöttää kaarnaleipää ja lepänkävyistä tai nokkosenlatvasta voi murentaa jyviä ja siemeniä kanoille.
Ylipainoinen lammas, jonka päähän on tuikattu ilmeisesti saunavasta. Kuva T. Ukonkivi
Tilan eläimet ja asukkaat
Lehmät: tehdään isoista avautuneista kuusenkävyistä. Vasikat tehdään vihreistä nuorista kävyistä.
Lampaat: männynkävyistä ja niiden karitsat lepänkävyistä.
Kanat: lepänkävyistä.
Siat: ulpukoista saa niiden kukkimisajan jälkeen parhaat siat, niissä on kärsätkin valmiina.
Hevoset: isoimmat sileät kuusenkävyt käyvät myös hevosista.
Tontut: Koska jokaisella tilalla pitää olla oma kotitonttu, voi myös ne tehdä kävyistä. Tonttuja voi tehdä myös kivistä ja puunpalasista ja niille voi laittaa partaa ja hiuksia naavasta tai jäkälästä. Hattuja saa erilaisista kasvien lehdistä ja vaikka kierrätysmateriaalista, kuten munakennoista tai pahvista. Tontuille voi tehdä kasvot ja vaatteita, raajat saa tikuista, lepän norkoista, rullalle käärityistä lehdistä jne.
Tilanpitäjät: mikäli haluaa tehdä vielä tilanomistajan perheineen (tämä ei ole ollut tapana jostain syystä, mutta mikä ettei näinkin voisi toimia), niin materiaalina voi käyttää samoja kuin tonttujen teossa. Vaatteita voi leikata vanhoista kankaista ja hiuksia voi laittaa vaikka koiran- tai kissankarvasta, jos perheessä on karvaa tuottava kaveri.
Tilaa vartioi kotitonttu ja saunatonttu. Hatut on tehty munakennoista ja parrat jäkälästä. Kuva T. Ukonkivi
Miten ja mistä tehdään?
Kävyn laji, koko ja ikä määräävät siis sen, mikä eläin siitä voidaan tehdä.
Suuret sileät nuoret kuusenkävyt voivat olla hevosia, suuret vanhat, avonaiset kuusenkävyt taas lehmiä.
Vasikat tehdään vihreistä nuorista kuusenkävyistä, myös varsat voi tehdä niistä. Vastasyntyneet vasikat ovat harvinaisia, mutta niitä saa kuusen latvaosan punaisista kävynaluista. Niille ei laiteta jalkoja, vaan ne makoilevat kauniina emojensa vieressä.
”Pörröisen” näköisistä männynkävyistä tehdään lampaita, joiden karitsat voi tehdä joko pienistä nuorista männynkävyistä tai lepänkävyistä.
Parhaat siat saa ulpukan kukkineista kukista, kun niissä on se kärsäkin jo valmiina.
Lepänkävyistä voi tehdä myös niitä kanoja.
Jalat eläimille tehdään pienistä oksanpätkistä. Jos haluaa hifistellä, niin katkotaan ne pätkät siten, että toiseen päähän jää sellainen pieni oksan nivelkohta tai muu paksumpi osa sorkaksi tai kavioksi. Jos haluaa jaloista luonnollisemman näköisiä kuin pelkkiä suoria tikkuja, voi etsiä tikkuja, joissa on ”nivelkohta”, eli vähän kulmaa ja käyttää niitä.
Tikut työnnetään kävynrakosiin kävyn etu- ja takaosaan. Itse tykkään ajatella niin, että kävyn kärki on se naamapuoli ja tyvi peräpää ja asettelen jalat sen mukaan. Mikäli jalkojen laittaminen tuoreeseen käpyyn tuottaa ongelmia, voi asiaa auttaa vaikka vanhalla naulalla tekemällä sillä reiät tikuille.
Komeita korvia saa vaikka mustikan- tai puolukanlehdistä ja häntiä joko pikkuoksista, eri kasvien lehdistä, naavasta tai sammalesta. Hevosen harja ja häntä on ehdottomasti komeimmat naavasta tehtynä.
Käpykarjaa ja maatilan pihapiiriä voi tuunata ja varustaa eri tavoilla mieleisekseen, tässä lajissa vain mielikuvitus on rajana!
Kirjasi Tuulia Ukonkivi, LuNe20