Ympäristöhuoltajien vierailu Biolinjan ja Uusioaineksen yrityksissä synnytti tarinan jäätelötikusta ja muumimukista
Olipa kerran kaunis päivä. Tuuli lennätteli iloisesti ensimmäisiä keltaisia lehtiä ja aurinko vilkutti lehvästön lävitse vihreälle pehmeälle nurmikolle. Kaksi nuorta oli sopinut lounastapaamisen puistoon. Jälkiruuaksi oli tarjolla kuumaa kahvia muumimukissa sekä jäätelöä.
Iltapäivän kahvitunnilla nuorimies lajitteli lounasroskia ja koki sydäntä raastavan havainnon. Rakas muumimuki oli sirpaleina! Sekavissa tunnelmissa muumimukin palaset päätyivät lasisen oliivipurkin kanssa lasinkeräykseen ja jäätelötikku biojätteeseen. Miten näin saattoikin käydä. Juuri syntyneet sekajätevauvaserkukset olisivat halunneet viettää lapsuuttaan yhteisessä sekajätetarhassa.
Puhtaaksi nuoltu jäätelötikku tunsi olonsa tukalaksi jouduttua samaan astiaan hedelmänkuorien ja muiden lounasjätteiden kanssa. Muumimukikaan ei tuntunut kuuluvansa joukkoon ja saikin kalseita katseita kierrätyslasiksi juuri valmistautuneilta lasipakkauksilta.

Lounaan jälkeen nuori mies keräsi lounastavarat ja kertyneet roskat kassiinsa ajatuksena lajitella ne asianmukaisesti työpaikallaan. Paluumatkalla hän kompastui koholla olevaan puun juureen ja mätkähti nurin. Mitään isompaa vahinkoa ei näyttänyt syntyneen.
Jäätelötikku yritti helpottaa oloaan unelmoimalla nuoren miehen suunnittelemasta metsäretkestä, jota varten oli jo reilu nippu käytettyjä, sytykkeiksi kerättyjä puuhaarukoita ja jäätelötikkuja. Jäätelötikun olo tuntui hyödyttömältä, eikä hän nauttinut matkasta kahvihuoneesta työpaikan biojäteastiaan ja edelleen Biolinjan biojätteen käsittelylaitokselle Uuteenkaupunkiin. Hänestä ei ole pienen kokonsa vuoksi haittaa biolaitoksen prosesseissa, mutta ei hyötyäkään. Hänestä ei irtoa biokaasua eikä hän sisällä arvokkaita lannoitteiden raaka-aineita.
Muumimuki sai odottaa kauan, ennen kuin matka jatkui. Melu särki mukin vaurioitunutta korvaa, kun taas muut lasipakkaukset juhlivat riemukkaasti kilisten syöksyessään vauhdilla kierrätysauton syövereihin. Saapuessaan kierrätyslasia käsittelevän Uusioaineksen pihaan he kilpailivat siitä, kuka pääsisi lasipakkausten kukkulan valtiaaksi.

Kun kierrätyslasimassa ja kaikki siihen kuulumaton seikkaili lajittelukoneistossa, muumimukin palaset joutuivat kauaksi toisistaan. Yksi muumimukin palanen päätyi valtavan roskakasan alimmaisten joukkoon. Palasen viimeisenä toiveena hänellä oli, ettei mikään osa hänestä pääty pudistetun lasimassan joukkoon.
Mikä häpeä, jos hän olisi syynä ison uusiolasimassan pilalle menemiseen. Vai olisiko? Pitäisihän ihmisten tietää, että tikku sormessa haittaa niin kuin asiaton aines kierrätykseen menevässä materiaalissa.
Kuvat Minna Mikola