Kasvatetaan kestävää elämää, jotta meidän ei tarvitse istuttaa puita
Oletko jo tehnyt Sitran elämäntapatestin (https://www.sitra.fi/hankkeet/elamantapatesti/)? Tässä blogissa me, kolme tavallista suomalaista naista mietimme ja otamme selvää, kuinka suuria ilmastonmuutoksen edistäjiä olemme? Entä miten paljon lisäämme ilmaston hiilikuormaa vuosittain.
Teimme Sitran sivuilta löytyvän elämäntapatestin sekä käytimme Suomen Ympäristökeskuksen Ilmastodieettilaskuria, joka on laajempi ja tarkempi. Dieettilaskuri edellyttää tarkempaa tietoa omasta kulutuksesta, esimerkiksi viikossa syötyjen ruoka-aineiden määriä. Laskurihan on juuri niin tarkka, kuin siihen syötetyt luvut ovat.
Pohdimme myös, paljonko puita pitäisi istuttaa tuottamamme hiilidioksidin sitomiseen. Tässä meillä oli innoittajana Luken Anna Tolvasen blogi, jossa hän laskee istutettavien puiden määriä jokaista suomalaista kohti koko arvioidun eliniän ajan.
Innostusta blogiimme antoi myös metsäprofessori Timo Pukkalan blogikirjoitus “Paljonko meillä on hiilivelkaa?” Siinä hän asiantuntevasti selvittää puun sitoman hiilen määrää sen elinkierron eri vaiheissa kasvatuksesta lahoamiseen sekä kaadon jälkeisissä käyttötavoissa.
Sitran Elämäntapatestiä on muokattu helposti lähestyttäväksi jo nimensäkin puolesta, kun ei ainakaan heti otsikossa puhuta jostain epämääräisestä ”hiilijalanjäljestä”. Saimme keskimääräiseksi tulokseksi alle 5000 kg Co2 e, joka on Sitran mukaan reilusti alle suomalaisen laskennallisen keskiarvon 7480 kg Co2 e. Testin tavoitteena on herättää testin tekijä pohtimaan omia elämäntapojaan ja kulutusvalintojaan ja tavoitella arvoa 2500 kg Co2 e vuoteen 2030 mennessä.
Sekasyöjinä ruokavaliomme on suurin yksittäinen hiilen tuottaja. Emme syö kovin paljon punaista lihaa, mutta vaalean lihan ja maitotuotteiden käyttö näkyy korostuneesti testituloksissamme. Asumisen, liikkumisen sekä tavaroiden ja palveluiden osuuteen vaikuttaa osittain perhekoko ja auton käyttötarve.
Kokeilimme myös Suomen ympäristökeskuksen ilmastodieettilaskuria vähän summittaisimmilla arvoilla. Sen tulos ruuan osalta on samansuuruinen. Sekaruokavaliomme liha- ja maitotuotteiden määrää olisi vähennettävä. Kasviksia poskeen siis!
Kerrostaloasumiseen liittyvät vähennykset liittyvät osittain taloyhtiön hallinnassa oleviin asioihin, kuten energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian osuuteen kokonaiskulutuksesta. Jokainen meistä tekee oman ratkaisun siitä, kuinka viileässä huoneilmassa viihtyy tai kuinka viileän ja pikaisen suihkun ottaa. Asumme kaikki tällä hetkellä alle suomalaisten keskimääräistä asuntoneliömäärää pienemmissä asunnoissa, mutta elämäntilanteen muuttuessa tämäkin asia on otettava pohdinnan alle.
Koemme, että meillä on nyt tietoa tämänhetkisestä elämäntavastamme ja suuntaviittoja hiilijalanjälkemme pienentämiseksi, mutta oman elämäntapojen muuttaminen vaatii motivaatioita ja pieniä askelia. Tiedostamalla arkemme valintoja ja välttämällä ylikuluttamista, pääsemme eteen päin.
Luken Anne Tolvanen pohtii blogitekstissään mahdollisuutta käyttää puiden istutusta keinona kompensoida päästöjämme. Lähtökohtaisesti ajatus päästöjen kompensoimisesta ja puiden istuttamisesta voi kuulostaa hyvältä. Kun syvennymme aiheeseen törmäämme pian sen mahdottomuuteen.
Jes! Lisää puita, hiilinieluja ja puhdas omatunto! Voi kun se olisikin näin. Jos haluamme kompensoida omat henkilökohtaiset päästömme puita istuttamalla, tila tulee hyvin nopeasti vastaan. Suomalaisen keskivertokuluttajan hiilijalanjälki on 7480 kg Co2 e. Kahdeksankymmentä vuotta vanha kuusi on sitonut itseensä keskimäärin 400 kiloa hiiltä, 100-vuotiaana noin 500 kiloa. Hiilidioksidina tämä tekisi noin 1500–2000 kiloa.
Kuinka paljon meidän tarvitsee istuttaa puita, jos haluamme kompensoida suomalaisen kuluttajan elämän hiilipäästöt? Jos yhden puun hiilensidonta-arvo on 2000 kiloa, tällöin hänen tulisi vuodessa istuttaa 3,74 puuta eli käytännössä neljä puuta.
On mahdotonta tietää, kuinka pitkän iän kukin saavuttaa. Suomalaisten keskimääräinen eliniän odote on rahtusen yli 80 vuotta. Sanotaan siis, että henkilö elää 80 – vuotiaaksi. Kompensoidakseen koko elämänsä päästöt hänen tulee istuttaa 3,74 x 80 eli 299,2 puuta tai 320 puuta laskentavasta riippuen. Eli noin 300 puuta vain yhdelle ihmiselle!
On mahdotonta tietää, millainen kunkin yksilön hiilijalanjälki elämän aikana tulee olemaan. Joutomaa näille puuistutuksille loppuisi hyvin nopeasti, ja tässä ovat vasta yksilöiden henkilökohtaiset päästöt. Yritystoimintaa ei ole huomioitu ollenkaan.
Mitä puulle tapahtuu, kun se on kaadettu? Suurin osa kaadetusta puusta päätyy polttoon, jolloin sen varastoima hiili vapautuu takaisin ilmakehään. Jotta puiden varastoima hiili pysyisi poissa ilmakehästä mahdollisimman pitkään, olisi puusta valmistettava tuotteita, joiden elinkaari on pitkä. Olisi siis panostettava puurakentamiseen, mikä ei ainakaan tällä hetkellä Suomessa ole kovin yleistä. Puut olisi myös kaadettava 80 tai 100 vuoden välein, jotta saataisiin tilaa uusille kompensaatio puille tilan ollessa vähäistä. Eli onko tässä järkeä?
Näiden metsien biodiversiteetti eli monimuotoisuus ei todennäköisesti tulisi olemaan järin hyvä. Pelkkä puiden paljous ei tuo metsään lajirikkautta. Mikäli puut on kaadettava säännöllisin väliajoin, metsän biodiversiteetti tuskin pääsee kehittymään kovinkaan hyvin. Tarvitsisimme erityisesti vanhoja luonnontilaisia metsiä. Täten puiden istutus kompensaatiotoimena kuulostaa huonolta mallilta eikä tue monipuolisen biodiversiteetin luonnollista kehitystä.
Tässä on myös sellainen madonreikä, että alamme istuttaa puita kompensoimaan päästöjämme puuttumatta varsinaiseen ongelmaan. Oma ylikulutuksemme on lopulta kuitenkin se asia, joka meidän on korjattava. Tästä voi helposti tulla hyvä tekosyy, jonka varjolla meidän ei tarvitse luopua nykyisen elämämme mukavuuksista. Muutos on toki aina aikaa vievää. Mielestämme jonkinlaiset kompensaatiotoimet eivät ole huono idea sopivassa mittakaavassa lyhyellä aikavälillä, kunhan ne eivät vain lähde lapasesta.