Kun vaatteesta tulee jäte
Tekstiileistä kierrätetään noin 20 prosenttia, suuri osa päätyy yhä polttokelpoiseen jätteeseen
Kaivelet kaapista parisen vuotta sitten ostamaasi muodikasta T-paitaa. Se on jo vähän rikki kainaloista ja värit ovat haalistuneet. Käsittämätöntä! Ethän ole edes pitänyt paitaa montaa kertaa… Et ole kuitenkaan pitkään aikaan ostanut uutta, ja nyt haluaisit uuden paidan.
Lajittelet siis parhaan kykysi mukaan muiden mielestäsi käyttökelpoisten kierrätettävien vaatteiden sekaan lempipaitasi, ja viet sen innoissasi lähimpään keräyslaatikkoon. Koska eiväthän reiät kainalossa olleet vielä edes kovin isoja ja värikin vielä menettelee…
Nyt voit hyvillä mielin lähteä ostamaan pitkästä aikaa uutta T-paitaa, sillä nyt olet kierrättänyt, sehän on trendikästä ja päivän sana. Tosiaan, kierrättämäsi paita saattaa päätyä jonkun käyttöön, olet tehnyt hyväntekeväisyyttä ja voitavasi kierrätystalkoissa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tai sitten ei.
Vaatteiden halpatuotanto, pikamuoti on lisännyt moninkertaisesti vaatteiden valmistuksessa käytettävän kuidun määrää ja vaatteita valmistetaan isoja kappalemääriä. Vaatetta pidetään aktiivisesti käytössä vain noin 1,5 kuukautta, ja sitä säilytetään vaatekaapissa noin pari vuotta, jonka jälkeen vaate heitetään pois. Se joko kierrätetään tai laitetaan polttokelpoiseen jätteeseen.
Nykyisin poistotekstiili ei enää päädy kaatopaikalle, mutta kehitettävää kierrätyksessä ja uudelleenkäytössä on. Suomessa on vuodesta 2016 lähtien lajittelematon tekstiilijäte poltettu energiaksi.
Jokainen suomalainen tuottaa keskimäärin tekstiilijätettä n. 13 kiloa/vuosi. Hyväntekeväisyyteen lahjoitetaan n. 3 kiloa eli viidesosa. Iso osa lahjoitetuista vaatteista on huonokuntoisia, likaisia ja rikkinäisiä eikä sovellu enää uudelleen käyttöön, vaan on ns. lumppua.