Nokkonen
Nokkonen, isonokkonen (Urtica dioica)
Yleiskuvaus ja käyttötarkoitus
Nokkonen on kaksikotinen, monivuotinen ruohokasvi, joka on kasvaa yleisenä pihoilla, puutarhoissa, tienvarsilla, pelloilla, joutomailla ja hakkuuaukeilla, sekä ranta- ja puronvarsilehdoissa. Nokkosella on rönsyilevät juuret, joiden avulla se muodostaa tiheitä kasvustoja. Korkeus on n. 1–1,5 m. Teräväkärkiset lehdet ovat vastakkaiset ja sahalaitaiset. Koko kasvissa on poltinkarvoja. Nokkonen on yksi tärkeimmistä perhosten ravintokasveista.
Nokkosta hyödynnetään ravinto- ja rohtokasvina (sisältää runsaasti A- ja C-vitamiinia ja rautaa), tekstiilikuituna, värjäyskasvina, elintarvikkeiden lisä- ja väriaineena, lehtilannoitteena ja kirvojen torjunta-aineena.
Pääosin nokkonen kerätään luonnosta, mutta osa on myös viljeltyä. Nokkonen lieneekin vanhin ihmisen tuntema kuitukasvi ja sen käytöstä on merkkejä jo kivikaudelta. Nokkosen viljely oli yleistä Euroopassa aina 1800-luvulle saakka, mutta viime vuosien villiyrttien kasvava suosio on taas nostanut nokkosen kysyntää ja nokkonen onkin nykyisin yksi tärkeimmistä viljellyistä ja luonnosta kerätyistä luonnonkasveista. Markkinat ovat maailmanlaajuiset.
Lisäystapa
Nokkosta voidaan lisätä jakamalla tyviä, vanhoista juurenpalasista, versojen pistokkaista, siemenkylvön ja taimikasvatuksen avulla. Kaupallisessa viljelyssä parhain ja tehokkain tapa on taimikasvatus.
Istutus-/kylvöaika
Avomaakylvö tehdään touko-kesäkuussa tai elo-syyskuussa. Taimikasvatuksessa siemenet kylvetään kasvihuoneissa potteihin huhti-toukokuussa. Itämisaika on 8–12 vrk, jonka jälkeen taimen kasvu istutuskokoiseksi vie n. 3-4 viikkoa. Taimet voi istuttaa ulos jo toukokuun puolenvälin jälkeen, koska nokkonen ei ole arka keväthalloille. Nokkonen viihtyy tiheästi istutettuna.
Ravinnetarve
Nokkonen vaatii runsaasti ravinteita, erityisesti typpeä ja fosforia. Viljelyolosuhteissa sen ravinnetarve lisääntyy, kun lehtisato korjataan kahdesti kasvukaudessa. Sopiva peruslannoitus on 50–70 kuutiota karjanlantakompostia hehtaarille.
Maalaji + pH – suositus
Nokkonen viihtyy ravinteikkaassa, humuspitoisessa ja kosteutta pidättävässä maassa, auringossa tai puolivarjossa.
Kasvinsuojelu/rikkakasvien torjunta
Nokkonen viihtyy hyvin kateviljeltynä, sillä se auttaa säilyttämään hyvin nokkosen kaipaamaa kostetutta, mutta auttaa myös torjumaan rikkakasveja. Nokkosperhosen toukka käyttää ravintonaan yksinomaan nokkosen lehtiä ja perhosentoukat kannattaa kerätä manuaalisesti kasvustoista pois, etteivät ne vioita satoa.
Sadonkorjuu: korjuumenetelmä ja aikataulu
Kaupallisilla markkinoilla päätuote ovat nokkosen lehdet, joiden sato korjataan ennen kukintaa, kun kasvusto on n. 20 cm:n korkuista. Versonkärjet ja lehdet leikataan saksilla tai koko kasvusto niitetään. Suurien alojen sadonkorjuussa voidaan käyttää puimuria tai niittokonetta, jonka jälkeen leikatut kasvit kerätään käsin. Siemensato korjataan syyskuun alussa käsin riipimällä. Juurisato nostetaan aikaisintaan kolmantena syksynä kasvukauden päätyttyä.
Sadon käyttö + markkinointi
Nokkosen nuoret versot sopivat hyvin tuoremyyntiin, koska ne eivät juurikaan polta. Suurempikokoiset versot ja lehdet joko kuivataan tai pakastetaan tuoreena tai kiehautettuna. Vioittuneet ja toukkaiset lehdet poistetaan. Lehdet irrotetaan rusentamalla kuivatuksen jälkeen. Laatusuositusten mukaan lehtien tulee olla nuoria, puhtaita, terveitä ja vahingoittumattomia sekä kauniin vihreitä. Nuoret versonlatvat saavat olla enintään 5-10 cm pitkiä. Muita varren paloja ja kukintoja ei saa olla mukana. Kuiva tuote pakataan paperipusseihin tai -säkkeihin.