Syö särkeä…

Se kasvattaa järkeä. Tuossa sanonnassa on itse asiassa nykyään paljon enemmän perää, kun voisi ensi silmäyksellä luulla. Tämä klassinen puujalkavitsi lensi ympäriinsä viikolla 11 Ammattiopisto Livian kalankäsittelykurssilla, jossa ”kalastuskurssin” valinneet opiskelijat pääsivät työkseen kalanleikkaajana toimivan Kari Nybergin johdolla tutustumaan kalankäsittelyn saloihin. Siinä oli kurssilaisilla leuka lattiassa useaan otteeseen, kun Liviassa opettajana aika ajoin toimiva Nyberg leikkasi kirurgin tarkkuudella täysin virheettömiä kalafileitä. ”Onhan noita muutama tullut tehtyä.”

Loimukirjolohi valmistumassa. Eikä pidä unohtaa nokipannukahveja! Kuva: Jiri Tschernij

Kurssilla oli entuudestaan tutustuttu mm. erilaisiin kalastuksen muotoihin, kestävään kalastukseen ja sen periaatteisiin, sekä vierailtu kalastuksen ammattilaisten luona. Tällä viikolla oli ohjelmassa itse kalan käsittely ja valmistelu jatkokäyttöön. Kurssilaiset pääsivät itse kokeilemaan kalan käsittelyä aina pyyntihetken välttämättömistä toimista, kuten kalan tainnuttamisesta ja oikeaoppisesta lopettamisesta perkaukseen. Suolistamisesta fileointiin ja siitä lopuksi kalan valmistukseen maittaviksi aterioiksi.

Kyseisten päivien ehdoton anti oli kalan käsittelyssä uusien keinojen ja niksien opettelu. Nyt tiedän, että vain neljällä toimenpiteellä saat lohesta itsellesi ruodottomat kylkifileet. Opettajan asiantuntemus ja selvä, puhdas into aihetta kohtaan tarttui opiskelijoihin hyvin äkkiä, ja pian jokainen oli kokeilemassa, miten homma oikein hoidetaan. Aivan yllättäen, peräti kokonaista 3 päivää putkeen fileerausveisten kanssa työskentelyä eikä yhtään haaveria! Säätilakin suosi omalta osaltaan tuon viikon ohjelmaa, varsinkin kolmantena päivänä kalaruokien teon yhteydessä saatiin nauttia kevään ensimmäisistä lämpimistä päivistä.

Ja ei pidä unohtaa maukkaita kalaruokia, joita valmistettiin Nybergin ohjeiden ja vinkkien avulla!

7 kalan kalakeitto. Tiesitkö että sisäelimiä ja kalan kiduksia lukuun ottamatta kalan kaikki muut osat sopivat kalakeiton valmistuksessa käytettävän liemen tekoon? Anna mennä vain, ruotoineen päivineen. Kuva: Jiri Tschernij
Graavikalaa ja lohicevicheä. Kuva: Jiri Tschernij

Miksi kalan syöminen on ekologinen vaihtoehto?

Eikä vain mitä tahansa kalaa, sillä vastuullinen kuluttaja osaa valita kestävästi pyydettyä kalaa. Tällöin kala on pyydetty elinvoimaisista kalakannoista, joiden pyytämisestä tai kasvatuksesta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle. Kalastuksen sääntely on avainasemassa samalla, kun ihmiskunnan väestöluku kasvaa ja globaalin talouskasvun vaikutukset ulottuvat yhä enemmän myös tavallisten ihmisten arkeen.

Monet maailman kalakannoista ovat uhattuina. Kuitenkin puheet kalansyönnin lisäämisestä ovat aika ajoin hieman ristiriitaisia. Tässä tilanteessa olisikin hyvä tarkentaa, mitä kalaa olisi hyvä lautaselle valita. Kalan syönti kuuluu ilmastoystävälliseen ruokavalioon. Luonnonkalojen pyydystäminen poistaa ravinteita vedestä ja vähentää samalla rehevöitymistä. Ympäristöystävällistä toimintaa on myös syödä vaihdellen eri kalalajeja – ei pelkästään sitä tuiki tavallista lohta – jolloin kuormitus yhtä lajia kohtaan ei kasva turhan suureksi. Samalla pääsee tutustumaan eri kalalajien hyvinkin vaihtelevaan makumaailmaan.

Suomi on tuhansien järvien maa, mikä ei ihme kyllä näy kalansyöntitilastoissa. Ulkomaalaista kalaa syödään lähes kolminkertaisesti kotimaiseen eväkkääseen verrattuna. Pelkästään kasvatettua lohta syödään vuodessa enemmän kuin kotimaista kalaa. Kotimaista kalaa syömme alle neljä kiloa vuodessa, tuontikalaa taas 11 kiloa.

Tehokalastuksen takia syntyneen kalalajien eriarvoisuus on ajanut muutamia lajeja jo lähes sukupuuton partaalle. Tilannetta on pahentanut entisestään ei-toivotun kalan heittäminen takaisin vesiin, mikä on johtanut vesialueiden ekosysteemien järkkymiseen. Tämä on taas edesauttanut mm. rehevöitymistä ja kalakantojen romahdusta.

Mutta miten tämä kaikki sitten vaikuttaa yhtään mihinkään?

Monia vesistöjämme uhkaa rehevöityminen, jota selittää suurimmaksi osin maatalouden lannoituksista peräisin olevat, vesistöihin valuvat ravinteet kuten esimerkiksi fosfori ja typpi. Entisenä syntipukkina pidetty kalankasvatus, jota aiemmin syytettiin rehevöittävästä vaikutuksesta, ei ruokintamenetelmien kehittymisen jälkeen ole enää suuri kuormittaja. Suomen sisävesialueet ovat varsin matalia ja siksi erityisen alttiita rehevöitymiselle.

Itse rehevöityminen tapahtuu monessa osassa, mutta ilmiöllä on taipumusta kiihdyttää itseään.

– Hajotustoiminnan lisääntyessä alkaa happea kulumaan enemmän.

– Rehevöityneessä vesistössä leväkukinnot saavat veden pH:n putoamaan, mikä yhdessä happikadon kanssa kiihdyttää pohjasedimentin fosforin liukenemista.

– Happikato suosii kalalajeja, jotka kestävät hapenvaihteluita paremmin.

– Tällaisia kaloja ovat esimerkiksi särkikalat, jotka tykkäävät myllätä pohjaa ja se saa fosforin liukenemaan entisestään.

– Sen sijaan usein happiherkemmät petokalat, kuten hauet ja lohikalat, vähenevät. Tämä on ongelmallista, sillä petokaloja tarvitaan pitämään kalakannat tasapainossa.

Järvien rehevöityminen vaikuttaa myös luontaisesti Itämeren kuntoon ja sen ekologiaan. Itämeren vedet vaihtuvat hitaasti, sillä Itämeri on kaukana suuremmista merialueista.

Tärkeintä olisi vähentää ravinnekuormaa, jotta järven rehevöityminen ei mahdollistuisi.

Fosforikuormaa pystytään tehokkaasti pienentämään kalastuksella, sillä kalasaaliin mukana poistuu fosforia.

Tiesitkö, että särki (Rutilus rutilus) ja sen heimoon kuuluvat särkikalat (Cyprinidae) – yleisesti nimitetty ”roskakalat” – ovat olleet ennen yksinomaan kuninkaallisten ja aatelisten pöydän antimia. Kyseiset lajit ovat olleet oleellinen osa ruokapöytien antimia varsinkin Aasian maissa. Viime aikoina, varsinkin kalan kauppahinnan noustessa, on jälleen alkanut keskustelu kotimaisen kalan suosimisesta ja joissakin yhteyksissä kotimaisen kalan tuominen suomalaisten pöytiin onkin alkanut mukavasti. Tässäkin suhteessa on muistettava suhteellisuuden taju. Särkikalojakaan ei voi kalastaa loputtomiin.

Lähde: Pidä Saaristo Siistinä ry

Suomen top 5 tärkeintä kalalajia kaupallisesti.

  1. Silakka (Clupea harengus membras) Suomen kalatalouden kivijalka on suurissa parvissa esiintyvä silakka eli Atlantin sillin alalaji, jota tavataan Itämeressä. Merialueilla silakan osuus kalasaaliista on arviolta yli 90 % ja koko Suomen kalasaaliista 2/3. Silakan tärkeydestä ja sen merkityksestä voidaan päätellä, että se on ollut osana suomalaista kulttuuria hyvinkin pitkään, onhan meillä peräti “silakkamarkkinat”  
Silakka.
  1. Ahven (Perca fluviatilis) Suomen kansalliskalana ahvenella on paljonkin taloudellista painoarvoa, vaikkakin vesiemme maukas (mutta piikikäs!) raitapaita ei esiinny yhtä suurissa parvissa kuten silakka- ja lohikalamme. Ahven on yleisyytensä vuoksi tunnettu ja lähes jokainen, siis aivan joka ikinen, joka on koskaan harrastanut mikään näköistä kalastuksen näköistä toimintaa on kohdannut tämän kalalajin.  
Kyrmyniska suojaa ahventa - Seura.fi
Ahven
  1. Muikku (Coregonus albula) on toinen hyvin suurissa parvissa esiintyvä kalalaji, jota on käytetty ravintona ja kauppatavarana läpi Suomen historian. Muikku on suurella todennäköisyydellä sisävesien kalasaaliiden ykkösnimi runsautensa vuoksi, joskin kalakannat vaihtelevat vuosittain jonkin verran. 
Muikku: Kitkan viisas sukelteli Iijoessa – äityi ottamaan kantaa vellovaan  juustoleipäkeskusteluun | Koillissanomat
Muikku
  1. Kuha (Sander lucioperca) Ehkäpä hiukan yllätyksenä tulee, että ahvenen ”sporttimalli” on niinkin suuressa arvostuksessa. Ravintolat ja muut ruokailupaikat maksavat kuhasaaliista sievoisia summia ja kuulopuheiden mukaan mm. Etelä-Euroopan valtiotkin ovat löytäneet “haukiahvenen” maukkaana kala-ateriana. Tämä näkyy myös kuhan kilohinnassa, joka kohta pyyhkii lohella lattiaa.
Kuha on lämpimissä vesissä viihtyvä petokala.
Kuha
  1. Lohi (Salmo salar) Ei tule yllätyksenä kenellekään, että vesiemme upea hopeakylki on kokonsa ja makunsa vuoksi ehkäpä tonnikalan ohessa maailman pyydetyimpiä kalalajeja (lajitasolla). Isohkot parvet, syklinen elämäntapa ja paikkauskollisuus kutemisvuonna on tehnyt lohenkalastuksesta sekä taloudellisessa, että urheilukalastusmielessä ikonisen perinteen. Lohia myös kasvatetaan rehuksi ja ruuaksi ympäri maailman, mikä lisää kalan taloudellista arvoa. Suomen kalasaalislistoilla lohi ei yllä aivan terävimpään kärkeen mahdollisesti teollisuuden mittasuhteiden vuoksi. Lisäksi suomalaiset syövät melkoisen paljon ulkomailla kasvatettua tai pyydettyä Lohta.  
Salmo salar • Earth.com
Lohi

Suomen top 5 tärkeintä kalalajia vapaa-ajan kalastuksessa.

Vapaa-ajan kalastus eroaa kaupallisesta monessa mielessä siinä, että virkistyskalastus on enemmänkin elämysten ja kokemuksien saamista. Taloudellinen kalastus on kliinisempää ja “tarkempaa” sillä usein saaliskala(t) on rajattu ja niitä pyydetään järjestelmällisen tehokkaasti. Lisäksi voiton ja elinkeinon saaminen vaatii myös korkeampaa onnistumisprosenttia, kun taas vapaa-ajan kalastus on enemmänkin onnen kokeilemista. Urheilukalastajat suosivat enemmänkin suuria petokaloja, kuten haukea, kuhaa, lohta tai taimenta. Johtuen kalalajien ekologiasta isot petokalat ovat vähemmän parveutuvia kuten taloudellisesti merkittävät kalalajit (muikku, silakka, kuore).  

Vapaa-ajan kalastuksessa tulee helposti mieleen vain urheilukalastus, heittouistimineen ja perhosvapoineen, mutta siihen kuuluvat myös talvipilkkaus ja tuiki tavallinen mato-onki. Tästä syystä vapaa-ajan kalastuksen “tärkeimmät” saaliskalat ovatkin; 

  1. Särki (Rutilus rutilus): Älä huijaa, olit menossa hakemaan ahvenia tai lahnaongelle, mutta nämä punasilmäiset pikku p*****et söivät kaikki syöttisi (on muuten hiukan kehiteltynä hyvä ruokakala!). 
Tunnistatko suomalaisia peruskaloja? | Luonto | yle.fi
Särki
  1. Ahven (Perca fluviatilis): Syystä että paalupaikka meni eräälle toiselle lajille, on kansalliskalamme tyydyttävä kakkossijaan. Siitä huolimatta ahvenia esiintyy poikkeuksetta lähes jokaisella vesialueellamme. Lisäksi maukkaana kalana se on varmasti jokaisen kalanystävän lautasella vieraillut. 
Ahven on Suomen tunnetuimpia kaloja.
  1. Hauki (Esox lucius): Lähes jokaisen kalastusharrastajan unelmasaalis on saada taltutettua “se kalajutun veroinen” piikkinokka, joka voi oikeissa olosuhteissa saavuttaa hyvinkin suuret mitat. Hauki on vapaa-ajan kalastuksen tietynlainen symboli, sillä ison ja hiukan erikoisen muotonsa vuoksi se on ehkäpä helpoiten tunnistettavissa oleva kalalajimme. Ja niin – kolaroihan se Väinämöinenkin suuren hauen kanssa… että kyllä kalajuttuja on aikojen saatossa ollut. 
Ikä on vain numero – kyllä 65 vuotta täyttänytkin saa maksaa  kalastonhoitomaksun – Eläkeläisten Uutiset – Uutisia eläkeläisiä  kiinnostavista asioista
Hauki
  1. Kuha (Sander lucioperca): Pitkään vapaa-ajan kalastajien suosiossa oleva ahvenen “sporttimalli” on viime aikoina löytänyt tiensä kaupan tiskille yhä useammin. Kuhan suosiosta mainittu yllä. 
Missä ja miten mikäkin kala syö? Näillä vinkeillä nappaa! - Studio55.fi
  1. Lahna (Abramis brama): Särkikalana lahna on hyvin yleinen laji alati rehevöityvissä vesistöissämme. Lahnaa on myös helposti saatavilla mm. mato-ongella ja pienillä vieheillä, lisäksi matalia ranta-alueita suosivana laji tulee helposti “laiturikalastajien” ulottuville. 
Common bream (Abramis brama) Stock Photo by ©vladvitek 65998379
Lahna

Kunniamaininta: Suomen Lohikalat

Lähde; http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/vastuullinen/

Useimmat vapaa-ajankalastajan kohdekaloina olevat lohikalat on luokiteltu uhanalaisiksi. Esimerkiksi taimenen merivaelluksen tekevät kannat on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi ja taimenen napapiirin eteläpuolella elävät järvivaelluksen tekevät kannat erittäin uhanalaisiksi. Merkittävimpiä uhanalaisuuden syitä ovat vesirakentaminen, kalastus ja heikko vedenlaatu.
Uhanalaisuudesta huolimatta lohikalat ovat niitä tavoitelluimpia saaliskaloja monelle vapaa-ajankalastajalle. Lohikaloja kalastavan onkin syytä tuntea ja omaksua vastuunsa.

Lakisääteisen alamitan noudattaminen on vähimmäisvaatimus. Moni on kuitenkin ottanut käyttöönsä ns. henkilökohtaisen alamitan, joka on usein reilusti lakisääteistä alamittaa korkeampi. Monin paikoin alamittoihin onkin reagoitu ja nostettu paikallista alamittaa. Alamitan lisäksi myös ylämitta on tärkeä. Suurimmat ja vanhimmat yksilöt ovat poikastuotannon ja arvokkaan perimän kannalta tärkeässä roolissa. Kalaa ei pidä myöskään ottaa niin paljon, että sitä joutuu säilömään.

Uhanalaiset luontaiset lohikalakannat eri puolilla Suomea, joiden kalastuksessa tarvitaan erityistä harkintaa:

  • nieriä (Saimaan kanta), äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu ympärivuotisesti kalastusasetuksella
  • lohi (järvi), äärimmäisen uhanalainen
  • taimen (meri), äärimmäisen uhanalainen
  • harjus (meri), äärimmäisen uhanalainen
  • vaellussiika, erittäin uhanalainen
  • taimen (sisävesikannat napapiirin eteläpuolella), erittäin uhanalainen
  • planktonsiika, vaarantunut
  • karisiika, vaarantunut
  • lohi (Itämeri), vaarantunut
  • lohi (Jäämeri), vaarantunut

Miten tästä eteenpäin?

Maapallon tämänhetkisen ravintoketjun huipulla oleva ihminen on vastuussa myös maailman kalakantojen kunnosta ja elinvoimaisuudesta. Elinvoimaiset kalakannat auttavat ylläpitämään niin ympäristön monimuotoisuutta, kuin myös mahdollistavat ihmisen kaloista saaman hyödyn myös tulevaisuudessa. Mikäli kalakannat aiotaan säilyttää elinvoimaisina, tulisi luopua pikaisten voittojen ja maksimisaaliiden tavoitteluista. Itse kuluttajana voit vaikuttaa asioiden kulkuun mm. omilla ostopäätöksillä.

Miten? No, kalan matka merestä pöytää toimii yksinkertaisuudessaan näin; kaupallinen kalastaja pyytää niitä lajeja, joista maksetaan hyvin. Kuka toimii maksajana? No, se olemme me kuluttajat ja me kuluttajat päätämme mitä haluamme. Pääasiassa suosimme niitä ”tuttuja ja turvallisia” lajeja. Olisikin tärkeää, että oppisimme arvostamaan ja käyttämään niitäkin kalalajeja, joita saadaan sivusaalina ja joiden kalastaminen ei uhkaa kyseisten lajien populaatioita.

Ja näin lopuksi…

”Uusien” kalalajien lisääminen ruokapöytään on samaan aikaan sekä vanhojen tottumuksien että uusien kokemuksien vuorovaikutusta. Kalaa on entuudestaan pidetty haasteellisena ruokalajina valmistaa, eikä ajatus entistä ruodokkaamman kalan syömisestä varmasti tunnu monelle kovinkaan houkuttelevalta. Uskallan kuitenkin väittää, että pieni kokeilumielisyys, kärsivällisyys ja yleinen kiireettömyys antaa sijaa uusille kokemuksille ja mahdollisille makutottumuksille, varsinkin jos kyseinen ruoka on vieläpä hankittu lautaselle ympäristölle ystävällisellä tavalla.

Lähteet

kuvat: Ahven.net

https://www.luke.fi/fi

https://wwf.fi/ruoka/kalaopas/